Teatterissa
Otsikon perusteella ei liene vaikeata arvata, että olen käynyt tänään teatterissa. Enkä missä tahansa teatterissa, vaan Kouvolan Teatterissa!
No, ihan ensin tunnustettakoon, että lukuunottamatta viime syksyistä käyntiä samaisessa teatterissa minun piti oikein päiväkirjoja penkomalla etsiä edellistä teatterikäyntiä. Se taisi olla Lahden Kaupunginteatterin näytelmä (ellei peräti musikaali sekin) “Lokki”. Tätä edellinen teatterikäynti osui kouluaikaan ja paikkana oli Helsingin Kaupunginteatteri missä seurasimme koko luokan voimin esitystä “Kallion kimallus”. Tässä näytelmässä Eija Ahvo lauloi upeita lauluja ja ostin näytöksen jälkeen näytelmän nimeä kantavan kasetin missä kaikki näytelmän laulut olivat tallennettuina - kyllä luokkatoverit nauroivat! Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että siinä näytelmässä oli loistavia musiikkiesityksiä. Eikä toisaalta pidä unohtaa sitä, että kaikki me esiinnymme joka päivä elävällä teatterilavalla toivottavasti rehellisesti eikä naamion takana.
Olen itsekin aikanaan esiintynyt Anjalankosken Teatterissa näytelmässä “Kolme iloista rosvoa” ja tätäkin taustaa vasten ihmettelen, etten ole enempää teattereiden istuinpaikkoja kuluttanut. Ehkä syynä on se, ettei ole löytynyt innokasta seuraa lähtemään teatterinäytöksiä seuraamaan ja suuressa massassa ainakin tuolloin 15 vuotta takaperin oli korkea kynnys mennä yksin teatteriin ja pyöriä väliajalla yksin. Tiedä tuosta?
Lähihistoriassa olen siis nähnyt kahdesti peräkkäin saman teatteriproduktion ja aikaväliä näytöksille muodostuu nelisen kuukautta. Olin ensimmäisellä kerralla Kouvolassa kaupungin sidosryhmien vieraana ja Rebecca vei jalat alta ihan totaalisesti. Nyt toisella kertaa sain ilon olla seuraamassa näytöstä henkilön kanssa jota suuresti arvostan, mutta jos tässä pitää määrittää status toiselle ja pysyä todellisuudessa niin kaveri on liian lievä ja ystävyys hipoo rajoja mihin tänään ehkä tuli askel eteenpäin eli en valita yhtään.
Rebecca Kouvolan Teatterissa oli mahtava, en keksi mitään ylistyssanoja. Koko näyttelijätiimi veti parastaan, vaikkakin yhden näyttelijän jalkakipu näkyi, mutta nostan hänelle hattua loistavasta suorituksesta kun sen tekee sairaana.
En erittele sen kummemmin näyttelijöitä koska kaikki he omaksuivat mahtavasti roolinsa. Tämän esityksen ehdoton suola on lauluosiot. Tähän viitaten Tytti Vänskä saa aina vaan ihoni “kananlihalle” sillä hänen ääni ja taito eläytyä esitettävään lauluun on aivan ensiluokkaista.
Minulla oli ilo vielä esityksen jälkeen nauttia iltapalaa seuralaiseni kanssa ravintola Huviretkessä missä keskusteluiden lomassa syntyi ihan konkreettisia ajatuksia tuoda upeaan Kouvolan kaupunkiin esille lisää kulttuuriin liittyviä asioita.
Haluan lähteä jatkossa entistä enemmän teatteriesityksiä seuraamaan!
Mutta Kouvola oli tämän päivän ehdoton piristysruiske ja “must -homma”.